"Öh eiköhän lähdetä täältä. Onko sinullakin rauta-vip?" Tassuli tuhahti. "Ei minulla rauta-vippiä ole, minulla on Kulta-VIP!" Aurinkomursu vastasi. "Juu. Tuolla horisontissa näkyy viidakko. Mennäänkö sinne?" Kuumursu kysyi. "Hyvä idea. Me voitaisiin ensin näin lentäen tarkistaa joku hyvä paikka talolle, ja hakee sitten sut Tassuli. Sopiiko?" Aurinkomursu ehdotti ja oli jo lentämässä ylöspäin kuunnes Tassuli kuitenkin vastasi: "Ehkä mentäisiin kaikki kuitenkin jalan, niin että se olisi reilua." Sitten he lähtivät kävelemään pois linnasta. Matkalla tuli vastaan koivumetsä ja pieni tilkku aukiota, sitten he olivat perillä. Viidakko oli mahtava! Puut siellä olivat tummanruskeita ja ulottuivat pilviin asti. Niistä roikkui pitkiä lehtinauhoja joista Tassuli voisi kiivetä. He löysivät kaikista korkeimman puun pienen järven rannalta, ja pystyttivät kotinsa siihen. Matkalla ainoa joka oli tajunnut kerätä siemeniä, oli Kuumursu, joka olikin kerännyt 32 siementä. Kaverukset istuttivat siemenet järven viereen ja niin heillä oli farmit jo pystyssä. "Minä lähden metsästämään vähän lihaa. Nähdään kohta." Tassuli sanoi jotenkin vaivautuneena. Kun Tassuli oli kuuloetäisyyden ulkopuolella Aurinkomursu kuiskasi Kuumursulle olohuoneessa: "Minusta tuntuu että hän ei olisi halunnut minua tänne." "Niin minustakin. Hän on mursusukkainen, niinkuin meillä mursuilla sanotaan." Kuumusru vastasi. Heidän keskustelunsa keskeytti kuitenkin hirvittävä kiljuna. Kuumursu ja Aurinkomursu erottivat vain sanat: "ROTKOOOOOOO!" ja "KUOLEEEEN!"